Parhaat matkalaiset
Olen ilolla vastaanottanut ja lukenut palautteitanne.
Niistä heijastuu rehellinen pyrkimys sitoutua tämän asian toteuttamiseen, ja
toisaalta juuri aikamme hektisyyden ja toisenlaisten vaatimusten haasteet jotka
istuvat arjessamme osittain huomaamattamme ja tahtomattammekin aika tiukasti.
Moni onkin oivaltanut, että jotta omaa onnellisuus voisi aidosti astua elämään
ja tehdä arkeen pesänsä, on sille raivattava tilaa tietoisesti. Moni myös tunnustaa
että aikaa kyllä löytyisi, koska hyvin pienillä säädöillä ja hetkillä saa pysyviäkin
tuloksia aikaan.
Jokaisella on omat haasteensa, ja on myös ollut antoisaa saada kurkistaa erilaisiin
oviin joita kautta onnellisuus piirtyy. Tässä muutamia teiltä tulleita esimerkkejä;
" Lapsuudesta asti äidin tekemä pulla oli parasta mitä tiedän. En silti koskaan
ymmärtänyt leipoa äidin kanssa, jotta olisin oppinut sen salat. Olen hirvittävän
huono kokko, ja onnekseni perheessä mies onkin sitten kokki ammatiltaan.
Täältä jotenkin sain syyn itselleni yrittää edes kerran leipoa, sillä ehkä eniten
kaipasin juuri sitä lapsuuteni pullantuoksun kokemista uudestaan. Mies hieman
avusti, ja melkein itkin onnesta kun söin pullaa maidon kera ja mieskin kehui ja
toivoi että otetaan tää meillä ihan tavaksi"
" Olin nuorena liikunnallinen, vaan kun en ehdi nykyään kun töissä käydä ja
perheen asiat hoitaa. Liikunta ei koskaan merkinnyt minulle kauneutta, vaan
hyvää oloa. Tämän onnellisuus teeman kautta löysin vahingossa musiikin kuuntelun
kautta kaikki teinivuoteni listahitit, ja nyt kuuntelen ja hypin niiden tahtiin kun
siivoilen tai teen ruokaa. Pieni juttu mutta tää on tuonut mun arkeen onnellisuutta
ja jaksamista hirveesti"
" Minä asun yksin ja lapseni elävät jo omaa elämäänsä. Minulla on ystäviä, mutta
olen luonteeltani ehkä hieman varovainen. Tämä onnellisuus on asia joka minun
kohdallani asui vain muistoissani, kunnes tosiaankin oivalsin miten pienillä teoilla
voin varovasti ilahduttaa ihmisiä. Muutaman kortin lähetettyäni on yksi kaukainen
ystäväni soitellut minulle nyt viikottain. Olen hirmun onnellinen siitä, vaikka en
sitä hänelle rohkene sanoa. Minun tulisi oppia luottamaan enemmän ihmisiin, jotta
en olisi näin yksinäinen. Uskon pienin askelin ja ystävällisin teoin saavani vielä
enemmän ihmisiä lähelleni"
" Hermostun kun en muista eikä ole aikaa aina toteuttaa kaikkea mitä haluaisi...
Vaikka tunnustan että olen tehnyt vain osan näistä harjoitteista, niin sen olen
jo oppinut miten on vaan itsestä kiinni miten onneton, kiireinen tai onnellinen
sitä voi itse kukin olla. Kunhan löydän sopivan raon elämässä, niin otan tämän
asian ja pistän sen järjestykseen omassa elämässäni. En halua olla kuten
vanhempani jotka aina puhuivat miten eläkkeelle päästyään muuttavat yhdessä
"auringon alle". Niin ei käynyt, koska isäni kuoli ennen sitä yllättäen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti