Frank Martela totesi (2013) ytimekkäästi että; -: Onnellisuus on yksi ihmiselämän ikuisuuskysymys. Aristoteles (384 eaa.-322) lienee ensimmäinen, jonka ajatuksia ja näkemystä aiheesta punnittiin ja pohdittiin laajemminkin. Filosofit ovatkin kautta aikojen pohtineet onnellisuuden merkitystä ihmisolennon elämässä. Freud näki asian toisin kuin Immanuel Kant (1724-1804) ja Georg Henrik von Wright (1960-luvulla) näki asian taas hieman toisin. Syykin lienee jopa sinulle lukija selvä, aika jossa kukin elää muovaa merkittävästi onnellisuuden käytänteitä sekä sen sisältöjä.
Merkittävää on kuitenkin se että kautta aikojen aikuiset, vaikka ovat itsenäisiä tekemään päätöksiä kohti onnellisuutta, eivät näytä pystyvän siihen. Onnellisuus näyttää aina vaan jäävän arkiaskareiden alle. Toisin kuin lapset, jotka löytävät useita välähdyksiä onnellisuudesta päivänsä aikana. Miten tähän on tultu?
Asia alkoi aukenemaan itselleni pienin askelin, kun lähdin pohtimaan mitä kautta onnellisuus oli läsnä lapsuudessani? Hyvin pian tulin siihen tulokseen, että jokainen päivä oli kuin maalaamaton taulu. Eli aamut olivat aikaa tunnustella mitä tämä päivä toisi tullessaan. Osa päivästä oli tietysti muiden kuin minun määrittelemä, mutta silti koin että jokaisessa päivässä oli minun omille toiveille tilaa. Mutta mistä tarkalleen ottaen onnellisuus lapsuudessa koostui, mitä muistan siitä erityisesti?
Mielikuvituksen käytön (leikit), ystävät (aitoa jakamista & yhdessä olemista), yllätykset (ei liiaksi arkirutiineja), arjen makuja ja tuoksuja (ei valmisruokia), jännittävät jutut ( omien rajojen ylitse astumiset), luonnon äänet, tuoksut ja ihmeellisyydet (ainutlaatuisuutta), vanhempien ihmisten tarinat (elämänviisautta), joulu (kaikki siinä on ihanaa)
Kaikki nuo asiat jotka tunnistin lapsuuteni onnellisuuden helminauhassani, olivat syystä tai toisesta harvoin arkielämässäni, kunnes päätin pyyhkiä niiden päältä pölyt, ja pohdin mitä ne tänä päivänä voisi olla elämässäni. Pian huomasinkin että tavalla tai toisella kaikkiin lapsuuden onnellisuuden hetkiini liittyi vahvasti aistikokemuksia, joissa monissa ilmeni samanaikaisesti useamman aistin kautta koettu mielihyvä. Tästä sainkin ajatuksen ja kirjoitin itselleni pienet listat, joihin kirjasin maut - jotka lisäävät onnellisuuttani (tummasuklaa, punaviini, marjat, avokado, Rukola, yms.), ja saman tein haju-, näkö, kuulo sekä tunto- aistikokemusteni kanssa. Näin toin arkeeni hyvin pienillä teoilla asioita, jotka alkoivat pian puhuttelemaan minua syvemminkin.
Nykyään aisteihimme luetellaan myös tasapaino sekä sisätuntemuksen aistit. Otan ne esille erikseen, koska onnellisuudessa on pitkälti kysymys molemmista hyvin laajemmassa kontekstissa. Toivottavasti tämä alustus saa sinut miettimään omaa elämääsi ja onnellisuutta siinä. Meillä jokaisella on paljon asioita joista olla kiitollisia. Mutta osaammeko nähdä ja poimia arjestamme kaikki pienet onnellisuuden ilmentymät, kun kuljemme niin tapoihimme pinttyneinä, rutiineihimme syventyneinä sekä aistikanavamme pölyyntyneinä kohti huomista?
Aistillisuus elämässämme ja arjessamme on asia johon kannattaa panostaa. Se ei maksa rahaa, vaan se maksaa oikean asenteen elämän ainutkertaisuutta ja kauneutta kohtaan.
( Kävin tällä viikolla kahdessa testiryhmässä (työyhteisö). Jokainen teki ensin yksilöllisen lapsuuden onnellisuuden listan, ja sitten keskusteltiin niistä. Kirjoitin näkyville mihin aistiryhmiin heidän kokemuksensa liittyivät. Eniten muistoista nousi maku-, kuulo- sekä tuntoaistien kautta olevat muistot. Mutta myös haju- ja näköaistiin liittyviä muistoja oli runsaasti. Sitten jokainen sai päivittää listansa lapsuusmuistojaan mukaillen. Isovanhemmat nousivat hyvin monissa puheenvuoroissa esille; vadelmamehu, mummin riisipuuro, vaarin veneen narina ja kalareissut, mummin pulla yms. Tätä kautta nostimme onnellisuuden keskiöön myös oman roolimme onnellisuuden helmien jakajana eteenpäin omilla osaamisenalueillamme. Opettajana pakko vielä kertoa että satujen lukeminen ääneen nousi monien onnellisuuden hetkistä. Niissä myös läheisyyden tunne ja tuoksut viehättivät. Hienoa, kiitos molemmille ryhmille!)
( Kävin tällä viikolla kahdessa testiryhmässä (työyhteisö). Jokainen teki ensin yksilöllisen lapsuuden onnellisuuden listan, ja sitten keskusteltiin niistä. Kirjoitin näkyville mihin aistiryhmiin heidän kokemuksensa liittyivät. Eniten muistoista nousi maku-, kuulo- sekä tuntoaistien kautta olevat muistot. Mutta myös haju- ja näköaistiin liittyviä muistoja oli runsaasti. Sitten jokainen sai päivittää listansa lapsuusmuistojaan mukaillen. Isovanhemmat nousivat hyvin monissa puheenvuoroissa esille; vadelmamehu, mummin riisipuuro, vaarin veneen narina ja kalareissut, mummin pulla yms. Tätä kautta nostimme onnellisuuden keskiöön myös oman roolimme onnellisuuden helmien jakajana eteenpäin omilla osaamisenalueillamme. Opettajana pakko vielä kertoa että satujen lukeminen ääneen nousi monien onnellisuuden hetkistä. Niissä myös läheisyyden tunne ja tuoksut viehättivät. Hienoa, kiitos molemmille ryhmille!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti